skip to Main Content
Apulanta – Aivan Kuin Kaikki Muutkin

Apulanta – Aivan kuin kaikki muutkin

Perjantai 30. lokakuuta 1998. Hypistelen auton takapenkillä uutta cd-levyä. Automatkalla levyä ei vielä voinut kuunnella kahdesta syystä: vuoden 1981 Ford Escortissa oli c-kasetteja toistava soitin. Siinä ei paljoa cd-levyjä vielä kuunneltu. Toinen syy oli äitini. Hän ei vielä ollut oppinut pitämään Apulanta-orkesterista.

Hiukan huvittavaakin on, että äiti tosiaan ei lämmennyt suurelle rakkaudelleni, Apulannalle, vielä niinä vuosina kun Heinolan jättiläiset tekivät mun mielestä edelleen parhaat biisinsä. Jälkikäteen äiti on valaistunut ja oppinut näkemään sekä kuulemaan jotain kaunista tässä orkesterissa.

Levy oli mun ensimmäinen Apulannan levy. Ja on edelleen tallessa.

Miksi mä kirjoitan nyt lähes 20 vuotta sitten tapahtuneesta noin 120 markan musiikki-investoinnista ja isäni välillä jopa sairaasta mieltymyksestä pitää perhe tien päällä Ford-merkkisillä autoilla (Uko on kyllä jaksanut ne tosiaan ”pitää tien päällä”, sillä ihan huoltovapaasta automerkistä ei meidän perheen kokemusten perusteella ole kyse.)

Mä kirjoitan rakkauden takia. Ja kaipuun. Ja tuskan. Ja toisaalta kaikkien näiden kyllästämänä, mä kirjoitan kertoakseni teille sen, että mun rinnalla on ollut tyhjä paikka nyt yli 18 vuoden ajan.

Kolmea-neljää vuotta aiemmin olimme parhaan kaverini luona kahden (jos äiti lukee tätä, niin ”kyllä siellä oli vanhemmat paikalla”…). Hiippailimme salaa hänen isoveljen huoneeseen tonkimaan laatikoita tms. järkeviä, kymmenvuotiaille räkäposkille tyypillisiä, hommia. Samalla reissulla painoimme soittimesta play-namiskaa. Voi luoja mitä paskaa.

Se oli Apulantaa se. Jollain sairaalla tavalla edelleen itelle se kaikkein kovin Apulannan levy: Attack of the A.L. People siellä oli japanilaisvalmisteisessa äänentoistojärjestelmässä tekemässä tuhojaan kahden kymmenvuotiaan koltiaisen kuuloaisteille.

En tiedä mitä siinä hetkessä tapahtui, mutta eipä oo bändi sen koommin irrottanut otettaan meikäläisestä. Eikä oo liiemmin tarvis, mä oon yhä riittävän nuori ja kaunis laulamaan kesäisillä festarikeikoilla kaikki biisit mukana.

Eihän mulla oo käryäkään siitä, et mistä ne tarinat biisien taustalla kumpuaa. Mulla on vaan se fiilis edelleen, että Apulanta-orkesterin pojat on tehny ne biisit mun elämästä. Turha tulla spekuloimaan millään vaihtoehtoisilla teorioilla.

Osittain niiden biisien osuvien sanoitusten ansiosta se mainitsemani rakkaus, kaipuu ja tuska mun sisälläni on elänyt 18 vuotta.

Eilen tuli kuluneeksi 18 vuotta siitä maanantaista, kun ysiluokan liikuntatunti loppuu. Se hetki on jäänyt mun mieleen jotenkin usvaisena. Etäisenä paikkana, jonne en uskalla katsoa, mutta tiedän ja muistan silti liian tarkkaan kaiken.

Kuljin vastavirtaan. Itkeviä koulun oppilaita kävelee mua vastaan. Kaikki kääntävät katsettaan pois minusta kohdatessaan. Kukaan ei sano mulle mitään.

Silti tiedän mitä on just tapahtunut. Menetin parhaan kaverini kuolemalle.

Ota-ota-ota-ota minusta puolet
Hei ota jopa kokonaan
Mikä kumma minua aina halkoo?
Mistä tämä kaikki johtuu?

Kirjoitan tästä asiasta aika tarkkaan vuoden välein. Moni on sanonut, etten saisi pitää vuosipäivää ikävälle asialle. Yhtä lailla mä pidän vuosipäivää syntymäpäivän ja joulun kohdalla, jolloin yleensä käyn vaihtamassa kuulumisia haudalla. Oon käynyt siellä esittelemässä yhden tytönkin kaverilleni.

Vaikka mä nostan asian esiin tiettyyn aikaan vuodesta, syy ei ole itsessään vuosipäivän pitämisessä. Syy on siinä, että se on mun tapani käsitellä asiaa. Kirjoittamalla siitä. Mitä sitten, jos mä mietin asiaa eniten jokaisen syyskuun puolivälissä? Mä pystyn elämään asian kanssa.

Mä käsittelen asioita kirjoittamalla niistä.

Halusin kirjoittaa tällä kertaa kauniin tekstin siitä, miten mun elämää mullistanut tapahtuma kulkee mun mukana ikuisesti. Ja siitä, että mä haluan pitää musiikista Apulanta-bändin siinä matkalla mukana. Ja äidistä, joka aluksi ei voinut sietää Apulanta-orkesteria, mutta pitää nykyään Toni Wirtasta oivana muusikkona.

Ja kaverini isoveljeltä haluan pyytää anteeksi sitä, että tongimme tavaroitasi. Ei me millään pahalla sitä tehty, uteliaita vain olimme.

Sallin tämän kaiken itselleni, koska olenhan aivan kuin kaikki muutkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.