skip to Main Content
Kihdin Selkä: Aaltoja Ja Ahvenia Ihmettelemässä

Kihdin selkä: aaltoja ja ahvenia ihmettelemässä

Kihdin selkä on herättänyt kuulemissani kalajutuissa aina suurta kunnioitusta. Sopivalla kelillä ei taida Saaristomereltä löytyä tuulisempaa paikkaa. Kihti toimii myös rajana Ahvenanmaalle.

Perjantai-iltana tuijottelin Linnunrataa suoraan silmiin makoillessani laiturilla. Hetken tuijoteltuani se alkoi saada kolmiulotteisia piirteitä. Tunsin sen olevan jotenkin normaalia lähempänä. Tähdet näyttivät kirkkaammilta mitä aivan rannikon läheisyydessä saaristossa on tottunut näkemään. Valosaastetta ei juurikaan Kihdillä enää ole, vaikka Turun valot kyllä kajastuivat oranssin sävyinä taivaanrannassa.

Kesällä olin tullut jollain Ålandstrafikenin kiululla Brändöstä Kustaviin ja pohtinut tuolloin, että näillä vesillä olisi hienoa päästä joskus kalastamaan. Vesi on käsittämättömän kirkasta ollakseen samaa itämeriläistä murtovesialtaan täytettä joka Turun ympäristössä on lähempänä maitokahvin väriä. Todella hämmentävää nähdä pohja vielä neljän metrin syvyydessä täysin selkeänä.

Olimme siirtyneet Kihdin reunalle veneillen Taivassalosta Velkualla ja Iniön pääsaarilla kalastamaan pysähdellen. Ämpärissä oli ”iltapalaksi” kymmenkunta pannukarkeaa ahventa. 30+ senttiset velkualaiset raitapaidat olivat keränneet elopainoa 250-300 gramman verran. Aivan hyvä ruokakoko.

Itselleni entuudestaan tutut ahvenpaikat sijoittuvat Taivassalon ja Velkuan vesille. Kalakaverini on kotoisin Iniöstä, joten paikalliset ottipaikat olivat tiedossa. Olimme pysähtyneet uittamaan jigejä ensimmäisen kerran Velkualle ja heti ensimmäisestä ankkurista saimme kymmenkunta saaliskoon ylittävää kalaa. Seuraava jigittelysessio oli tarkoitus suorittaa Iniössä, pääsaarten tuntumassa. Pieni kalustotappio muutti kuitenkin suunnitelmia radikaalisti.

Kihdin selkä ei tarjonnut lisää saalista.

Kihdin selän eväskavalkadia.

Muutos reittisuunnitelmaan – vapa katkesi

Ensinnäkin, keli itsessään oli Buster M:lleni Iniön aukon ylittämiseen ihan riittävä. Tuuli puhalsi etelän suunnalta arviolta 11-13 metriä sekunnissa. Toiseksi, veneessä oli pari kylmälaukkua, rinkka, pari putkikassia ja kahden kalamiehen kalavehkeet. Näin kahden seikan myötä matkavauhti oli pidettävä maltillisena ja aukon ylitys otti aikansa. Ja sitten se yksi isompi aalto ilmaantui.

Aalto tuli veneen keulasta sisään juuri sillä hetkellä, kun kaverini vaihtoi käsiensä otetta keulan kaiteesta. Ja sekuntia myöhemmin hän makasi selällään tavaroidemme päällä. Pelästyin ja kyselin loukkaantumisesta ja mahdollisista koukuista ihossa tms. Hän harmitteli ainoastaan katkennutta vapaa, joka oli sattunut jäämään 85 kiloisen suomalaisen miehen lentoradan tielle.

Vavan katkeaminen aiheutti pienen mutkan matkaamme ja sen mutkan myötä kalastusaika hupeni niin, että päätimme uittaa jigejä seuraavan kerran vasta Kihdin selän itäreunalla Åselholmin pohjoispuolella.

Kihdin selkä ei suo antejaan

Varsin lyhyeksi jäi tuokiomme kalastuksen parissa Åselholmin maisemissa, sillä laskeva aurinko vei mennessään valoa ja mökillä odotti vielä saunan lämmitys, kalojen perkuutyöt ja kamojen roudaus jne huoltotoimia.

Jaa tuliko saalista? Ei tullut. Luotaimen avulla löysimme pohjan tuntumasta harvalukuisen parven, mutta uittamamme kumit eivät saaneet ahventen suita avautumaan.

Katselin hyvillä mielin Kihdin selällä vyöryviä aaltoja ja hämärtyvässä illassa näkyviä Brändön kylän muutamia valopilkkuja. Yläpuolella Linnunrata muistutti pienestä koostani tässä maailmassa, vaikka jo Kihdin aallokko sai minut tajuamaan paikkani pienenä yksinäisenä matkustajana maailman kyydissä.

Kalamiehen pitää syödä. Ja juoda.

This Post Has 2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.