skip to Main Content
Kilpakalastus Ei Ole Urheilua

Kilpakalastus ei ole urheilua

Kilpakalastus ei ole urheilua, mutta siinä on todella paljon samoja elementtejä kuin urheilussa. Vai onko se sittenkin urheilua?

Rakas treenipäiväkirja, kilpakalastus on täysin eri puuhaa mitä mukava mökkikalastelu ja maisemien tuijottelu. Keväällä ensimmäisen kisaviikonlopun jälkeen jouduin käymään naprapaatilla pari kertaa, sillä parin tuhannen heiton jäljiltä selkä oli aivan jumissa. Toki keväällä kohdekalana oli vain hauki, eli heitettävät vieheet olivat keskimäärin jotain 150 gramman painoisia.

World Predator Classicissa on hauen lisäksi kohteena ahven ja kuha. Sen myötä vieheet pienenevät painoltaan kymmenesosaan siitä mitä ne olivat puhtaassa haukiskabassa. Selkä kiittää.

Ja pitäähän sitä tosiaan treenata kisoja varten. WPC:n Suomen karsinta järjestetään Tampereella, joten piti nuuskia vähän intternettiä, että missäs päin Tamperetta sitten ne parhaat paikat ovat. Ja sieltä netin uumenistahan löytyi sellainen tieto, että ahventa tamperelaiset kalastavat mieluiten Velkualta. Eli sinne siis!

Ei oltu hyvällä tuulella

Oman pienen, mutta kovin innostuneen, kokemukseni perusteella jigaus ei oikein toimi kovalla tuulella. Eli tietysti kävi niin, että treenipäivänä tuulta oli 12 metriä sekunnissa. Lisäksi tuuli puhalsi jostain lännen ja pohjoisen välimaastoista, riippuen vähän miten saaret antoivat tuulelle väylää. Eli tyyntä kohtaa ei ollut käytännössä tarjolla.

Olosuhteet olivat huonot, eikä aikaakaan ollut käytössä yhtään ylimääräistä. Ajoin veneellä mökiltä Taivassalosta Velkuan Teersaloon ja nappasin siitä Janin kyytiin. Sovimme rannassa paikat mitkä kävisimme läpi. Toisin kuin itse kisassa, päätimme ensin koittaa haukea.

Ja koittamiseksi se sitten lopulta myös jäi. Pari tärppiä ja yksi vastatuuleen suunnatun heiton muodostama vihamielinen siimahärdelli. Mulla on varmaan sisäänrakennettuna asetuksena ”ei selviä siimasotkuista”. Koitin nyppiä ja punoa härdelliä auki muutaman minuutin, kunnes Jani sanoi ”annas mä katson”. Katsomisen lisäksi Jani veti yhdestä kohdasta, siima lähti nätisti juoksemaan ja mä tunsin oloni hiukan kiusaantuneeksi.

Viimeisellä haukiankkurilla Jani kaivoi esiin tuoreen jigivapansa, Shimanon Yasein. Jämäkän ja kevyen tuntuinen keppi. Ensimmäinen jigiheitto siis haukiankkurista samalla kun mä tsiigailin jigaamiselle sopivaa, edes vähän tuulen suojaan jäävää, spottia. ”Nyt on kala” kuului vierestä! Jani väsytteli hienon 25 senttisen hauen veneeseen ja näin oli treenipäivä avattu saaliinkin osalta.

IMG 0868 1024x683 - Kilpakalastus ei ole urheilua

Kilpakalastus eroaa normaalista mökkikalastuksesta. Silti sekin saa hymyn kalamiehen kasvoille.

Kilpakalastus voi olla senteistä kiinni

Nopea siirtyminen veneellä kahden saaren väliin, ankkuriin ja jigit kohti saarten rantalinjoja myötäilevää penkan reunaa. Jigin pohjaan painuessa höpöttelin Janille jotain täysin aiheen vierestä, enkä seurannut siimaa lainkaan. Heti kun aloitin kelauksen, tunsin kalan siiman päässä. Vastaisku myöhästyi noin vuorokaudella eikä kala tarttunut.

En saanut ensimmäistä heittoa kelattua veneeseen asti, kun sain päivän ensimmäisen ahvenen tartutettua. Kaunis 26 senttinen kala olisi kisatilanteessa riittänyt tuloskortille asti pituutensa puolesta, joskin tämän mittaisilla kaloilla tuskin sijoitusta vielä saadaan aikaan. Toisaalta, se huonon tuulen päivä voi osua myös kisapäivään, jolloin jokainen tuloskortin rajan ylittävä kala on todella arvokas.

Arvokasta oli myös oppi. Paitsi se, että ennakkosuunnitelmat saattavat muuttua radikaalisti sään vuoksi, myös itse kalastuksellinen oppi oli tärkeää. Kovan tuulen takia emme päässet käymään läpi kaikkia haluamiamme paikkoja ja jouduimme soveltamaan sen mukaan missä tuuli salli meidän kalastaa. Päivän tärkein oppi oli kuitenkin siinä, että viehe kalastaa aina kun se on vedessä. Eli maisemia ei paljon parane ihailla, vaan katse kannattaa pitää jatkuvasti siimassa vieheen ollessa vedessä.

Seuraaville harjoituskerroille on jo muutamia teemoja joita aiomme Janin kanssa käydä läpi: drop shot -jigaus, saaliin dokumentointi, kalapaikkojen lähestyminen ja ylipäätään kaikki toiminta veneessä. Kyllä tässä vielä sarkaa riittää.

Aivan kuin tämä kilpakalastus olisi sittenkin urheilua.

IMG 0876 1024x683 - Kilpakalastus ei ole urheilua

Kilpakalastus korostaa saaliin dokumentoinnin helppouden merkitystä.

 

This Post Has 5 Comments
  1. Kilpakalastustakin on niin monenlaista. Sanoisin, että kilpapilkintä ainakin on urheilua mitä suurimmassa määrin. Mutta kaikki kilpakalastus on silti hienoa! 🙂

    1. Kaikki kalastus on hienoa, ainakin jos sen tekee vastuullisesti ja luontoa kunnioittaen. Mutta kyllä mä alan olla sitä mieltä, että aika pirun lähellä kilpakalastaminen ja urheilu ovat toisiaan. Samoja piirteitä ja yhtymäkohtia löytyy paljon.

  2. Hyvä teksti! Itsenikin miellän vielä ”mökkikalastajaksi” vaikka kalastus on muuttunut satunnaisesta kesäheittelystä intohimoiseksi ja rakkaaksi harrastukseksi. Takana on nyt kolme jigikisaa Lohjanjärvellä (joka oli ennen kisaamista täysin tuntematon) ja yksi Helsingin Kalamaraton, Joku siinä paineessa ja kisatunnelmassa viehettää ja varsinkin kisan ensimmäinen tunti tuntuu ihanalta. Endorfiini ja jännitys samaan aikaan kehossa aiheuttaa tarpeen ja halun kisata uudestaan ja uudestaan. Parin viikon päästä on vuorossa kolmas HongKong challenge ja sen jälkeen kirjoitan blogiin yhteenvetoa siitä ja vajaa viikko sitten pidetystä TheraFishin kisasta.

    Kireitä siimoja ja kivoja kisamuistoja!

    1. Siis se jännitys on mahtavaa! Samoin se v*tutus kun karkuuttaa ison kalan, joka veneeseen saatuna olisi voinut vaikuttaa sijoitukseen useammallakin pykälällä. Jossittelu varmaan kuuluu tähänkin lajiin. Pistähä linkkiä sun blogiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.