skip to Main Content
Lapsen Harrastus Vaihtuu Mielenkiinnon Mukaan

Lapsen harrastus vaihtuu mielenkiinnon mukaan

Lapsen harrastus ei ole yhtä kuin vanhempien toteutumattomien unelmien elämistä uudelleen. Omassa lapsuudessani sain kokeilla eri harrastuksia ja aikanaan sitten valita niistä mieleiseni.

En tiedä miten vahvasti isäni 1980-luvulla ihannointi Diego Maradonaa kohtaan vaikutti harrastuksiini, mutta futis taisi olla ensimmäisiä harrastuksia johon vanhempani minut kuskasivat. Eräällä futisleirillä oli sateinen ilma ja menin kentälle kumisaappaat jalassa. Harrastaminen loppui aika nopeasti. Minusta ei tullut jalkapalloilijaa.

Viihdyin nurmen sijaan jäällä. Jalkapallon ja jääkiekon väliin osui muutama kokeilu mm. tanhun, partion ja 4H-toiminnan parissa, mutta jääkiekkoon rakastuin. Se kuljetti mukanaan pitkät pätkät nuorta Oskua.

Mutta ei minusta tullut jääkiekkoilijaakaan. Ei, vaikka niin kovasti sitä toivoinkin. En tiedä tuleeko jääkiekko ikinä kuulumaan poikani harrastuksiin. Sen hän saa päättää ihan itse. Omia saavuttamattomia unelmiani en aio yrittää täyttää lapseni harrastuksia sotkemalla.

Nopealla vilkaisulla lapsuuteni harrastuksista voi todeta helposti yhden asian: mielenkiinnon kohteet vaihtuvat lapsena nopeasti. Ja se on oikeastaan lapsen tehtävä. Olla utelias ja oppia ympäröivästä maailmasta uusia asioita. Samalla lapsi oppii myös itsestään uusia asioita ja tästä opista onkin sitten mielettömästi hyötyä myöhemmällä iällä.

Vastaavasti aikuisen tehtävä on pohtia ja arvioida sitä, mikä lapsen mielenkiinnon kohteista on sellainen jonka ympärillä lapsi saa mahdollisuuden suorittaa omaa oppimisen tehtäväänsä.

Eräällä futisleirillä oli sateinen ilma ja menin kentälle kumisaappaat jalassa.

Lapsen harrastus

 

Lapsen harrastus: tärkeintä on hyvä mieli

Entäs sitten tämä kalastusharrastukseni? Sekin alkoi jo lapsena. Lapsuudenkotini takapihalla virtasi joki. (Toim. huom. Aikuisen silmissä tuo ”joki” on rehellisyyden nimissä aika pieni oja.) Äitini mukaan saatoin viettää lapsena tuntikausia jokirannassa katsellen vedessä uivia kaloja.

Toinen merkittävä sytyke harrastukseen oli mamma, joka vei minua mukanaan Taivassaloon mökille. Siellä seurailin aluksi mamman kalastusta, mutta lopulta sain virvelin omiin käsiini. Kirjoitin tuosta aiemmin täällä. Ensipuraisusta lähtien on kalastus ollut mulle tosi tärkeä harrastus. Väliin on mahtunut vuosia, kun kalareissut ovat jääneet yhteen tai kahteen, mutta aina se on mukana kulkenut. Vastaavasti lapsuudessa ja nykyhetkessä on paljon samaa; käyn kalassa niin usein kuin mahdollista.

Valehtelisin jos väittäisin, että mieleni ei hykertelisi tyytyväisyyttään kun seuraan oman lapseni innokasta suhtautumista kalastusta kohtaan. Pienen lapsen innostuminen oman vanhempansa harrastuksesta ei ole kovin tavatonta. Tärkeintä mun mielestä on kyetä erottamaan pienen lapsen ja aikuisen ihmisen harrastus toisistaan.

Omat kalareissuni ovat oma harrastukseni, kun taas lapsen kalareissut ovat meidän yhteistä aikaa. Tärkeintä on nauttia siitä mitä tekee. Siitä harrastuksissa ylipäätään on kyse.

On aivan mahtavaa käydä oman lapsen kanssa keskusteluja kaikista niistä havainnoista joita pieni ihminen veden äärellä tekee! Olen saanut vastailla kysymyksiin eri kalalajeista ja yleisesti luonnosta. Toistaiseksi mieleenpainuvin kysymys on ollut: ”Miksi maapallolla on puita?”

Lapsen harrastus voi olla mikä tahansa, mutta se on todella rikas ympäristö uusien asioiden oppimiselle.

Aika näyttää säilyykö innostus kalastusta kohtaan pitkän talven aikana vai onko keväällä jo uudet tuulet lapsen harrastuspurjeissa. Ja isälle se on oikeasti aika lailla sama, se joko kiinnostaa tai sitten ei. Pääasia on, että lapsi tekee jotain mikä tuottaa hyvää mieltä.

Videolta pääset katsomaan ajatuksiani siitä mitä pitää ottaa huomioon, kun lapsi harrastaa kalastusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.