skip to Main Content
Merta Edemmäs Kalaan Ei Kannata Lähteä

Merta edemmäs kalaan ei kannata lähteä

Selailin älypuhelimellani eri säätietoja tarjoavien palveluntarjoajien sääennustuksia. Monesti kuulee kanssakansalaisten puhuvan siitä, millaista säätä on milloinkin luvattu. Ei se ole mikään säälupaus. Siihen on syynsä, miksi sitä kutsutaan sääennustukseksi lupauksen sijaan. Mutta ne ennustukset, ne näyttivät siltä, että seuraavana aamuna kannattaisi laittaa kesälomasta huolimatta herätys päälle aikaisin aamulla.

Muutaman päivän ajan jatkunut kova pohjoistuuli oli laantunut aamulla, aivan kuin oli ennustettu. Vesi oli kummunnut ja sekoittunut, veden lämpötila oli mökkirannassakin laskenut 20 asteen paikkeilta alle 17 asteeseen. Löytyisikö tänään jostain se iso kesähauki?

Kävin tankkaamassa veneen Hakkenpäässä ja pohdin aamun suuntaa. Lähtisinkö etelään Iniön vesille vai luoteeseen Taivassalon pohjoisosiin? Korvienvälissä suoritettu kolikonheitto käänsi Busterin keulan kohti luodetta. Sieltä oli loppukeväällä tullut pari 95-senttistä sekä pari senttiä vaille metrinen eräältä karikolta.

Seuraavat neljä tuntia piiskasin karikoita, matalikoita, kivikoita ja kaikkia mahdollisia mestoja, jotka olivat joko entuudestaan tuttuja tai kaikuluotaimen paljastamia saaliskaloja pullollaan.

Ja aika rauhassa sain olla, ei nimittäin näkynyt muita kalastajia eikä kalaa. Ei mitään. Ilma oli kyllä ihan mukavan kesäinen.

Kalastaminen on ihmisen parasta aikaa.

Kalastaminen on ihmisen parasta aikaa.

SAALIS ODOTTAA KOTIRANNASSA

Kymmenen aikaan vilkaisin puhelintani. Iniöstä kotoisin oleva ystäväni oli saanut aamulla mökkinsä liepeiltä 103 senttisen silakkasilppurin ja poseerasi lähettämässään kuvassa kalan kanssa mairea hymy suupielessään. Onnittelin hienosta kalasta ja päätin lähteä aamupalalle mökille. Paikkavalinta ei osunut eikä suosinut minua. Olisiko pitänyt lähteä sinne Iniöön vai jäädä itsekin kotirannan maisemiin?

Puolen tunnin ajomatkan aikana mökillemme ehdin paitsi nauttia maisemista, mutta myös funtsia epäonnistuneen reissun syitä. Naureskelin mielessäni itselleni, että ainakin yksi tunti oli aamussa täysin turhaa ajankäyttöä, eli siirtymät. Vieheet eivät pyydä liikkuvassa veneessä.

Mökkiranta näkyi jo edessäni, kun hoksasin lähimmän karikon. Spotin vieressä on lähes 20 metrin syvyinen monttu, jossa pohja nousee alle metrin syvyiseksi kivikoksi. Paikalla on rakkolevää ja ahvenvitaa. No hitto, jos muutama heitto.

Olen mieltänyt tuon mökkikarikon pienten haukien ja ahventen valtakunnaksi, sellaisten hiukan alle ruokakalan kokoluokan veijareiden mestaksi. Ensimmäinen heitto, muutama kammenkierros ja spinnerbaitia käy joku kopauttamassa. Vaihdan saman värisen Snackbaitsin päähän, josko saisin paikattua vielä tärpin tartutukseksi. Heitto samaan paikkaan ahvenvidan reunaan ja välittömästi kala kiinni. Nätti ja todella pirteä karvan alta 90-senttinen kesähauki käy haavissa. Eipä tullut nollareissua.

Olin ajanut veneellä Taivassalon läpi parempien kalapaikkojen kiilto silmissäni, kun olisin voinut tyyliin lipua tuulen mukana tälle lähimmälle karikolle ja saada kenties useammankin osuman kalapäiväkirjaani. Lähdin mökille keittelemään aamukahvia hymyillen ja miettien, että miksikä sitä pitikään lähteä merta edemmäs kalaan.

This Post Has One Comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.