skip to Main Content
Merta Edemmäs Kalaan Ei Kannata Lähteä, Osa Kaksi

Merta edemmäs kalaan ei kannata lähteä, osa kaksi

Kesälomalla oli aikaa kaikkeen siihen, mihin normaali arki ei velvollisuuksineen taivu. Aamulla heti herättyään oli mahdollista lähteä kalaan, samoin illalla auringon laskiessa. Ei tarvinnut katsoa kelloa tai välittää viikonpäivistä. Kalaan saattoi lähteä aina kun siltä tuntui. Ja siltä tuntui. Usein.

Ahven on ollut itselleni pieni mysteeri kesäisin. Tämä siitäkin huolimatta, että jostain syystä olen saanut ne kaikkein suurimmat ahveneni nimenomaan kesällä. Ennätyskala, 1122 grammainen raitapaita, nousi sekin keskellä heinäkuuta. Ehkä suurin syy ahvenen pysymiseen mysteerinä on se, ettei se ole muiden vuodenaikojen tapaan niin selkeinä ja suurina parvina. Ainakin omilla kotivesilläni saaristossa ahven viihtyy kesällä selkeästi hajallaan ja erossa suurista parvista.

Kesäloman myötä vapautuneesta vuorokausirytmistä huolimatta suunnittelin vähääkään pidemmät kalareissut etukäteen. Spontaanit iltapistot eivät sen suurempaa suunnitelmaa mielestäni edes tarvitse ja kenties niiden viehätys piileekin juuri siinä – suunnittelemattomuudessa.

Minulla oli tiedossa päivä yksin mökillä. Avopuolisoni tulisi vasta alkuillasta mökille ja minun oli määrä hakea hänet mantereen puolelta tiettyyn kellonaikaan. Siihen saakka oli siis vapaata ja mahdollista pyydystää ahvenia.

Suunnittelin etukäteen päivän kulkua. Tutkin merikorttia, karttoja, säähavaintoja ja kaikkea mahdollista tietoa. Nuuskin internetistä ahvenen kesäkäyttäytymistä ja mahdollisia olinpaikkoja.

IMG 3872 1024x768 - Merta edemmäs kalaan ei kannata lähteä, osa kaksi

AHVEN LÖYTYY YLLÄTTÄVÄSTÄ PAIKASTA

Monta tuntia täysin tyhjää. Voi perkele, ei taaskaan ota onnistuakseen ahvenen löytäminen. Ja sanotaan vielä, että ahven on lomailijan kala, kun se on niin helposti tavoitettavissa.

Vaihdan paikkaa. Karikolla sen on oltava. Tarjoan jigiä, blade baitia, lippaa ja pientä vaappua.

Vaihdan paikkaa. Ehkä ne ovatkin vitaikossa. Sama viehetarjotin läpi, ei mitään.

Vaihdan paikkaa. Ehkä ne ovatkin hiukan syvemmällä, penkan reunalla. Jigiä saa uittaa rauhassa.

Viisi tuntia ja kaksi ahventa myöhemmin puhelin soi. Tuleva vaimoni olisi noudettavissa mantereen puolelta venelaituriltamme vartin päästä. Ankkuri ylös ja vene kohti rantaa.

Rantaan päästyni avopuoliso on jo saapunut rantaan, mutta puhuu puhelimessa. Viiton hänelle, että puhuu ihan rauhassa. Istahdan veneen penkille ja nautin auringosta. Venevalkama on kooltaan ehkä seitsemän kertaa seitsemän metrinen aukko kaislikon keskellä ja se on yhteydessä isompaan veteen vain veneen levyisen piston kautta.

Oltuani minuutin paikoillani, alkaa veden pinnalla näkyä pikkukalojen tuikkeja ja kaislan reunassa näyttäisi ahven jahtaavan pikkukaloja. Perhana, ei se reissu huonommaksi muutu, vaikka tässä heittäisin pari kertaa, tuumailen.

Blade bait putoaa kivasti aivan kaislan reunaan. Ja tarttuu heti kaislaan. Saan vieheen irti kasvista nyppäämällä terävästi ja välittömästi on kala kiinni. Nätti 25 senttinen ahven. Ja mistä paikasta!

Seuraavien minuuttien aikana saan kuusi savupönttöön päätynyttä ahventa lisää ja muutaman pienemmän, jotka pääsevät tietysti takaisin elinympäristöönsä jatkamaan kasvua. Mikäs siinä, ei paikalla niin väliä, kun pääsen valmistamaan mielitietylleni hänen lempiruokaansa, savustettuja ahvenia.

HELPPOA KALASTUSTA LAPSELLE

Paikan helppoudesta viisastuneena kävin neljävuotiaan kaksoisolentoni kanssa onkimassa pariin otteeseen muutaman ruokakalan seuraavallakin viikolla samasta paikasta.

Vaikka paikka tuntui aluksi yllättävältä, niin lopulta se oli juuri sellainen, jossa ahven kesällä viihtyy. Lämmintä vettä ja kasvillisuuden tarjoamaa suojaa pienille saaliskaloille, sopivan sameaa eikä liian avointa vettä ympärillä. Laituri ja siinä olevat kaksi venettä tarjoavat vielä sopivasti varjoa, joten suorassa auringonpaisteessakaan ei tarvitse möllötellä, eikä petolintuja tarvitse Busterin alla hirveästi varoa.

Hienoa havahtua hetkittäin siihen, että joskus se yksinkertaisin ja ilmeisin ratkaisu on se toimivin!

Ja aivan mahtavia isä-poika-hetkiä. Neljän kesän kokemus ei vielä oikein riitä odottamaan kovin pitkiä aikoja ilman kalaa. Tällaiset rauhalliset paikat ovat olleet omiaan lisäämään orastavaa kalastuskipinää pienen lapsen maailmaan. Se on vielä pakko lisätä, että vaikka itse olekin hullu kalastuksen suhteen, pojan harrastuksissa mennään hänen ehdoillaan. Hän saa itse ehdottaa milloin haluaa kalaan, minä en hänelle sitä tuputa tai pakkosyötä. Tehkööt päätöksensä itse omien mielenkiinnonkohteidensa perusteella.

SEURAA MUN KALAJUTTUJA MYÖS INSTAGRAMISSA!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.