skip to Main Content
Saimaa – Suurten Kalojen Suuri Järvi

Saimaa – suurten kalojen suuri järvi

Saimaa oli itselleni vielä kolme vuotta sitten täysin vieras vesistö. Ylipäätään järvi kuin järvi oli (ja on edelleen) mysteerinen vesiallas. Saimaa vei mennessään.

Ensimmäisellä Saimaan-retkelläni sain ihan järkyttävällä tsägällä pienestä lammesta 110 senttisen hauen. Lampi on pienen puron kautta yhteydessä Saimaan vesistöön, joten saimaalaiseksi tuo hauki lie tunnustettava. Tuo sama hauki näyttelee edelleen haukiennätystäni ja toivottavasti elää ja voi hyvin edelleen tänä päivänä.

Järvien ja minun salaperäinen ja tietämätön suhteeni selittyy sillä, että tässä Turun lähellä ei juuri järviä ole. Säkylän Pyhäjärvi on tunnin ajomatkan päässä, mutta muuten katseet suuntautuvat helposti kauniin saariston suuntaan.

Tänä kesänä hinasin ensimmäistä kertaa oman veneen Turusta mukaani Saimaalle. Sen myötä avautuivat pienen lammen lisäksi Puumalan muutkin vesialueet ja pääsin korkkaamaan legendaarisen Saimaan.

Saimaa on siitä hienoa seutua, että siellä on  mökötys kielletty.

Saimaa on siitä hienoa aluetta, että siellä on mökötys kielletty.

Saimaa tarjoaa kulkijalle elämyksiä ja palveluita

Olen jostain tiedostamattomasta syystä tehnyt kesäiset lomareissuni jo monen vuoden ajan Suomen sisällä. Tai tunnustetaan nyt sen verran, että en varsinaisia ulkomaan lomamatkoja ole kesäisin tehnyt lainkaan, ellei lasketa parin päivän pistoja Tallinnaan tai Guns N’ Rosesin perässä Tanskaan matkustamista.

Kolmena edellisenä lomana olin vieraillut Ahvenanmaalla. Rakastan saaristoa ja merta, jopa hiukan pakkomielteisesti. Se vaan on mulle se kaikkein siistein maisema minkä sieluni tietää tai tuntee.

Päiväretkiä tai pikapistoja on sitten tullut tehtyä mökiltä käsin veneellä operoiden. Turun lähisaaristo on upea, mutta valitettavan moni sen vierasvenesatamista on samaa tasoa jonkun lähiöpubin kanssa. Kyllähän sieltä kylmää kaljaa ja pizzaa saa, mutta muuten turismille ei ihan hirveästi tarjota tarttumapintaa.

Toki on sanottava sekin, että kyllä siellä joukossa ihan mahtavia helmiäkin on, esimerkiksi Kustavin Peterzensin ranta on todella hieno paikka.

Saimaalla on tietysti Saaristoon verrattuna sellainen etu, että aika moni paikka on ihan veden rannalla. Puumala, Sulkava, Savonlinna jne. Keskukset ovat ihan kiinni vesistössä. Saaristossa vaikka Taivassalon ja Kustavin keskustat ovat kaukana merestä. Kesä-taivassalolaisena tuntuu jotenkin surulliselta, miten hiljainen sen keskusta on Silakrysäyksen ulkopuolella.

saimaa astuvansalmi 952x1024 - Saimaa – suurten kalojen suuri järvi

Mykistäviä maisemia löytyy yllättävistäkin paikoista.

Ahvenet löytyvät luotaamalla

Ennen ensimmäistä kalastuspäivää olin tuttuun tapaan jo tutkinut järveä ja sen kätkemiä potentiaalisia kalapaikkoja. Veneen sain laskettua näppärästi Sahalahdesta ja kävikin ilmi, että yksi arviolta parhaista spoteista oli aivan Sahalahden edustalla.

Olimme ystäväni kanssa molemmat vesistöllä ensimmäistä kertaa, joten aioimme käydä spotit läpi siinä järjestyksessä missä ne tulisivat vastaan. Luotaus ensimmäisen spotin ympärillä osoitti ennakkouumoilut todeksi. Kalaa oli paikalla.

Kala vain oli todella syvällä. 10-12 metrin syvyydessä. Olen itse vetänyt syvyysrajan kahdeksaan metriin. Sitä syvemmällä väijyvät kalat saavat olla rauhassa minun vieheiltäni. Veden paineen erot pinnan ja kymmenen metrin välillä ovat jo niin isoja, että veneeseen nostettu kala kärsii siitä joka tapauksessa aivan turhaan. Varsinkin, jos kalaa ei ole tarkoitus ottaa joka tapauksessa eräksi. Vaikkapa kuhan tapauksessa näin ei voi alamitasta johtuen vain päättää.

Päätimme kalastaa rinteen yläosaa, jossa näkyi myös muutamia kalakaikuja. Jigit siimoihin ja menoksi. Toisella heitolla jo tärähti kala kiinni, vain irrotakseen paria sekuntia myöhemmin. Seuraavalla heitolla veneeseen nousi nätti 31 senttinen saimaalainen raitapaita.

Saimme jigaamalla kuuden metrin vedestä muutaman savupönttöön päätyneen kalan lisää, kunnes kalat kaikkosivat. Luotasimme penkkaa, mutta kalat tuntuivat kadonneen kuin kuuluisa pieru Saharaan.

Kaverini jatkoi jigaamista, mutta minä vaihdoin lippaan ja annoin kalastushuomiota vedenpinnan yläpuolisen kiven ympärille. Tuuli oli tyyntynyt, joten annoimme veneen liukua matalikon reunaa pitkin hiljalleen. Jonkin ajan kuluttua pääsin heittämään tuon pintakiven toisellekin reunalle. Aivan kiven vierestä ahven kävi hakemassa lipan suuhunsa. Seuraavalla heitolla kaverini sai myös matalasta vedestä nätin ahvenen.

Olisivatko ahvenet nousseet saaliskalan perässä pintaan?

saimaa ahven - Saimaa – suurten kalojen suuri järvi

Tyypillinen saaliskoko oli tätä luokkaa.

Saimaa kutsuu vielä kerran

Seuraavalle reissulle kysyin vinkkejä paikalliselta tutultani. Kyselin vinkkejä ison ahvenen perään sekä myös kuha kiinnosti kyselijää. Sain vinkit sellaisille paikkatyypeille, joita kannattaisi etsiä kartalta. Ja hyvä näin, en minä oikeasti tarvitse niin yksityiskohtaista vinkkiä, että jonkun tietyn karikon tietty puoli ja tietty syvyys tietyllä viehellä jne. Paikkatyyppi riittää kyllä.

Saimme ohjeet tietylle selkävedelle, että sieltä löytyisi useampi ”patti” pohjasta, joiden seuduilla isommat ahvenet kesällä viihtyisivät.

Ajoimme veneellä tovin valitsemillemme paikoille ja etsimme luotaimen avulla patin ja kartoitimme sitä. Hyvältä näytti, kalaa löytyi ja kaarien perusteella kokoakin riitti. Pyysin keulamiestä laskemaan keuliksen alas. Sitten hamuilin kaukosäädintä kaulastani. Voi vittu. Sehän jäi autoon.

Puhelinsoitto puolisolle koiranpentuilme kasvoilla oli toiveikas. Ja toive toteutui, naiset olivat patikoimassa Norppapolulla, mutta kääntyivät takaisin autolle ja lupasivat tuoda kaukosäätimen Puumalan keskustaan.

Uusi startti ja takaisin mestoille.

Kalat olivat kaikonneet ensimmäiseltä spotilta. Ja toiselta. Ja kolmannelta. Kolmannen ja neljännen spotin välissä oli vajaat kymmenen metriä vettä ja aika tasainen pohja. Ajoin kohti neljättä spottia nenä kiinni luotaimen näytössä, kun näytölle piirtyi valtava pikkukalaparvi ja sen alla muutama isompi kaari.

Laitoin keuliksen ankkuriin ja peruutin parven päälle. Pudotin jigin suoraan pikkukalaparven alle, pyöräytin kammen kiinni ja nypäytin kerran. PAM, kala kiinni! Tunsin heti, että nyt on vähän parempi kala kiinni, eikä se tuntunut hauelta.

Ai että miten kaunis kala! 37 senttinen ahven. All-time tilastoissani sijalle neljä pituuden puolesta. Mahtava Saimaa-fiilis!

Tästä tarinasta voisi helposti jättää sen kertomatta, että saimme kaverini kanssa koko päivänä yhteensä vain kolme kalaa. Kolmeseiskan lisäksi saimme toisen yli 30-senttisen sekä yhden noin 10 sentin kalan.

Mitäs tästä voi päätellä? Kalastaminen ei aina ole helppoa. Ei edes silloin, kun osuu isompi kala kohdalle, on saatu ensikäden paikkavinkkejä, on miljoonan dollarin elektroniikka veneessä ja muukin kalusto asianmukainen. Kala on silti aina kala ja se päättää viimeisenä sen, että onko viehe syötävyyskynnyksen ylittävä vai ei.

Ja se kynnys on välillä tosi korkea ylitettäväksi.

Vaikean päivän kruunava 37 senttinen ahven saa aikaan unohtumattomia fiiliksiä.

saimaa muikut 814x1024 - Saimaa – suurten kalojen suuri järvi

Saimaa ei ole saimaa ilman muikkuja.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.