skip to Main Content
WPC-karsinta Täynnä Fiiliksiä: Epätoivoa Ja Onnistumisia

WPC-karsinta täynnä fiiliksiä: epätoivoa ja onnistumisia

WPC-karsinta/Jigi-cupin finaali/DECOlight challenge on nyt sitten takana. Reppuun jäi eväitä enemmän kuin siellä lähtiessä oli. Menestys ensimmäisessä kalastuskisassa oli sivuseikka, vaikka omia tavoitteita tiimimme asettikin.

Muutama kuukausi oli aikaa valmistautua itse kisaan sen jälkeen, kun päätös osallistumisesta tehtiin. Muistaakseni helmikuussa asia nousi ensimmäisen kerran esiin keskusteluissamme Janin kanssa. Ja nyt se vihdoin on koettu!

WPC-karsintaparta

Kisaa varten 6 kuukauden ajan kasvatettu parta sai osakseen ansaittua huomiota.

Valmistautuminen

Lähtökohta kisaan osallistumiseen oli se, että pidin itseäni aika puhtaasti hauenkalastajana. Isoilla vieheillä, järeillä vehkeillä ja ankkuriköyden paksuisella siimalla. Isojen poikien puuhaa.

Jigikalastuksesta tiedän edelleen aika vähän, vaikka jigipäiviä tähän kauteen tulikin tietoisesti haalittua useampi kymmenen. Kahta päivää lukuun ottamatta kaikki jigaus tuli suoritettua rakkaassa Itämeressä. Yksi treenipäivä Tampereen Pyhäjärvellä osoitti sen, että kalastus merellä ja järvellä eroaa lopulta toisistaan aika paljon.

WPC-karsinta ja varsinkin siinä menestyneet tiimit vahvistivat fiiliksiäni siitä, että hyvä vesistöntuntemus on kaiken a ja o tämän tyyppisissä kisoissa. Kisapäivän aamuna eräs kärkipäähän sijoittuneen tiimin jäsen totesi treenipäiviä tulleen viimeiseen kahteen viikkoon kymmenen kappaletta kisajärvellä.

Me hinasimme Busterimme Tampereelle kertaalleen ja silloinkin ehdimme pyöriä tuulisella järvellä parin tunnin ajan.

Hauki ja ahven tuntuivat etukäteen omimmilta saaliskaloilta kortin täytteeksi. Etukäteen kysymysmerkkejä aiheuttanut kuha jäi kysymysmerkiksi edelleen. Mereltä saatu mitallinen kuhahan on oikeasti ihan hyvä vitsi, sillä sellaisia on ehkä noin joka 200. saaliiksi saatu, ainakin Taivassalon märillä alueilla.

Valmistautumista helpotti asialliset ja jopa ammattimaiset varusteet. Buster M veneenä kahdella luotainjärjestelmällä ei jättänyt kaloja havaitsematta. Varusteet oli helposti hallittavissa ja oikeissa lokeroissaan. Muuhun kisakalustoon verrattuna pieni veneemme kätki helposti lähes kymmenkunta vapaa keloineen ja useamman kilon jigejä ja muita vieheitä.

Veneestä löytyi paikat myös Powaun eväille. Mikään ei ole nimittäin raskaampaa kalastusseuraa kuin nälkäkiukkuinen Valtosen Oskun äidin poika.

Pitkä päivä tuulisella järvellä syyskuun viimeisenä viikonloppuna on väkisinkin kaikkea muuta kuin lämmin kokemus. Hylkeen vaatteilla pidimme itsemme helposti pelikunnossa aivan loppuun asti.

wpc-karsintaposeeraus

Ilmeestäni huolimatta fiilis oli tässä kohdin aivan katossa! Kisatilanteelle ominainen hillitty olemus se vaan poseeraa.

WPC-karsinta: tavoite ja suunnitelma

Lätkäisimme Janin kanssa ennen kisaa omalle venekunnallemme tavoitteeksi saada kalastettua täysi tuloskortti. Ja kisa itsessään osoitti, että aika pienestä se lopulta on kiinni. Ihanan urheilullista! Ja samalla niin saatanan raskasta asettaa mittalaudalle ahvenia jotka voi todeta sentillä liian lyhyiksi. Katkeransuloista kerrakseen.

Luotasimme treenipäivänä ahven ja kuha silmissämme kiiluen Pyhäjärven syvänteiden reunoja ja pohjasta nousevia patteja. Saimme mukavasti kalaa näkyviin kaikuun ja pienellä koekalastuksella muutamia signaaleja oikeista kohdekaloista näillä paikoilla.

Hauen suhteen suunnitelmaan kirjatiin eräs lumpeiden peittämä pieni lahti. Hauelle haiseva hikemme toimi allekirjoituksena sille väitteelle, että kyllä me nyt tämän kalalajin jallitamme makeasta vedestäkin.

IMG 9845 e1538314863443 1024x769 - WPC-karsinta täynnä fiiliksiä: epätoivoa ja onnistumisia

Lähtoviivalla kasvoillani vieraili varovaisen jännittynyt hymynkare.

 

Kalaa ja naisia saisi  olla näissä karkeloissa enemmänkin läsnä. Mutta niinhän se menee yleisestikin suomalaisen miehen elämässä.

Onnistunut lopputulos

Aloitetaanpa kertaus vaikka onnistumisista. Hauelle olimme laskeneet puoli tuntia aikaa. Siinä ajassa limaisin kala olisi syytä saada veneeseen, jotta aikaa jää riittävästi muun kortin täyttämiseen.

Lopputulos oli, että hauenkalastukseen käytimme 44 minuuttia ja ylitimme alamitan 11 sentillä. Nappisuoritus, kisan 13. pisin hauki.

Ahvenet löytyivät niiltä sijoilta, joista arvelimmekin sen löytyvän. Noin kuuden metrin syvyydestä löytyi parvia pohjan tuntumasta ja saimme nopeasti selvyyden päivän ottiväreistä. Valitettavasti yhtä lukuun ottamatta kalat olivat pari senttiä liian pieniä.

Varsinkin ahvenen kohdalla ero merikalastukseen on omien kokemusten mukaan iso. Merellä on todella paljon 25-30 senttistä kalaa, mutta siitä isommat ovat todella harvinaista herkkua. Tuloslistaa silmäilemällä voisi Pyhäjärvestä vetää sellaisen johtopäätöksen, että suurina joukkoina esiintyvä ahven on keskimäärin pienikokoisempaa, mutta isot ovat sitten oikeasti isoja.

Meille korttiin kirjattiin kolmeen ahvenruutuun siis vain yksi täppä ja sen myötä 25 senttiä raidallista kalaa.

Kuha. Löysimme treenipäivänä kuhat noin 7-9 metrin syvyydestä ja totesimme niiden olevan aika syvällä, mutta ehkä kalastettavissa. Tämä siis siksi, että venekuntamme sisäisen sopimuksen mukaan kalaa ei kiskota ylös tietoisesti yli kahdeksan metrin syvyydestä. Tuota syvemmässä painevaihtelu tekee kalan selviytymisestä aika nihkeää.

Kisapäivänä kaikki merkittävät oletetut kuhahavainnot kaiku piirsi 10-14 metrin syvyyteen. Emme edes yrittäneet kalastaa näitä kuhia, vaan käytimme aikaa matalampien sijaintien paikantamiseen. Ja tavallaan olimme ihan oikeilla jäljillä, sillä kisan voittajatiimi nappasi 71 senttisen kuhan yrittäessään parantaa 55 sentin haukitulostaan. Eli yllättävän matalassa sitä kuhaakin oli.

Me emme kuhaa jigeillämme saaneet retkuun ja viimeisen tunnin keskityimmekin lisäämään ahvenia kortille. Pari 23 senttistä kävi mittalaudalla kääntymässä, mutta nämä eivät tulostamme muuttaneet.

Kokonaisuutena olen tyytyväinen suoritukseemme. Kalastimme siellä missä suunnittelimmekin, löysimme kuhaa lukuun ottamatta kalat sieltä missä arvelimmekin niiden olevan.

Ainoastaan ahventen pieni koko tuli yllätyksenä, kuhan poissoloon olin saaristomereläisen kuhakalastuskulttuurin tuntijana jo alitajuisesti valmistautunut.

Lopullinen sijoituksemme oli 27. Koko tuloslista löytyy täältä.

wpc-karsinta-ahven

Pari senttiä liian pieni. Tai vaihtoehtoisesti ahven erehtyi kisajigiin vuotta-kahta etukäteen?

WPC-karsinta ei jää viimeiseksi kisaksemme

WPC-karsinta näytti sen minkä toki tiesin etukäteenkin: fyysinen kunto voisi olla inan parempi. Laulajan lihaksilla varustettu keskivartalolihava kalamiesvartaloni on päivän aikana yllättävän kovilla. Toimistotyöllä karaistu niska-hartia-seudun kireys yhdistettynä kylmään ilmaan saa mukavasti tunnon kaikkoamaan hartioilta.

Mutta kokemuksena WPC-karsinta oli timanttia! Kaltaiseni innokas mökkikalastaja voi jopa pärjätä tällaisessa yhdessä kisassa, jos kisa sattuu olemaan esimerkiksi omalla mökkijärvellä. Fiilikset tunnin tyhjän kelaamisesta syntyneen ahdistuksen ja mukavasti alamitan ylittävän hauen tärpin jälkeen ovat kuin eri elämistä. Ja niiden kokeminen on mahdollista saman minuutin aikana!

Fiilis kisapaikalla oli koko päivän hyvä, kanssakilpailijat morottelivat keltanokkaa ja osa tuli jopa käsipäiväilemään. Oli mukava huomata, että kalamiesporukka ei kyräilyä harrasta, vaan uudetkin naamat otetaan kisan jälkeen samaan pöytään nauttimaan tuopillinen mallasjuomaa.

Kalaa ja naisia saisi toki olla näissä karkeloissa enemmänkin läsnä. Mutta niinhän se menee yleisestikin suomalaisen miehen elämässä.

Eiköhän tästä ihan oikea harrastus itselle ole syntymässä. Nähdään Jigi-cupissa 2019.

https://www.powau.com/

Eväät olivat viimeisen päälle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.